Jep, pääsin töihin. Siivoojaksi Lassila&Tikanojalle. Ei hääppöistä työtä mutta kuitenkin jotain. Raskasta ja likaista aamuvarhaisella saa herätä arkena. Onneksi viikonloput ovat vapaat. Lehtienjakoakin on kaksi kertaa viikossa. Silloin kun en itse jaksa jakaa niin Henri auttaa. Henristä on tulossa hyvä siinä vaikkakin sanoi ettei se hänelle sovi ollenkaan. Nyt pisti hakemuksen jakajaksi yötyönä :) Kyllä tänäänkin väsyttää ja nukahdin hetkeksi sohvalle Neean katsoessa ohjelmaansa mutta taidan mennä itse tänään ettei aina kysy Henriä apuun. Itse työn aloitin. Jatkan taas joskus koska lehdet taisivat tulla.

koneella ei mikään yllätys. mietin edelleen itsensä työllistämistä mistä rahaa menoihin? ei kyllä mol.fi tarjoa sellaista työtä joka sopisi minulle tai sitten olen turhan ronkeli...on rauhaton olo jaksoin lukea muutaman nsivun murhakirjasta syödessä mutta sitten tulin tähän kun ajattelin että katselisi vaikka nettitvtä. no en katso kun kirjoitan ajatelmia taas, olen yksin.

tänään taas lehdenjakoa ja näyttää siltä että vettä tulee niskaan niinkuin viimekerralla. eipä ole mukavaa ei, mutta olen opetellut ajamaan riveille kuin postinkantaja ainakin, eli niin ettei tarvitse nousta autosta lainkaan. tänään sain aikaiseksi hakea ne kakkulaatikot viikonlopun tilaukseen kun lähtöä on lykännyt, et jos vaikka huomenna. ja kakkupohjat sekä marsipaanikuvat ovat valmiina senkun vaan täyttelee perjantaina illalla ja koristelee lauantaina tai miten vaan kunhan ehtii. jotenkin tällainen elämä väsyttää kun ei ole säänöllistä työtä ja ainainen rahapula. epätoivoissaan laitoin eilen nimeni vuokrafirman listalle jos sieltä löytyisi jotakin. enpä usko että mitään kuuluu. jos saisikin elettyä niillä tuloilla mitä kakuista ja lehdenjaosta saa, niin tekisin vaan sitä. jossain vaiheessa vuokraisin keittiön, missä tekisin ruokaa juhliin ja aloittaisin yrittäjyyden uudelleen. ostaisin pakettiauton kuljetuksia varten.... mutta niinhän mulle ei käy, fantasiaa aivan kaikki. mulle käy varmaankin niin, että velka menee ulosottoon, se moninkertaistuu ja vielä kymmenienvuosien päästä maksan sitä eikä uutta voida myöntää. vuokralla on helppo asua mutta kyllä näillä hinnoilla maksaisi jo omaakin taloa.  vaikka se missä asuin nuoruuteni? keltainen tiilitalo kivassa paikassa kivenheiton päässä uimalasta. tastelua kurjuutta vastaan. joku jutteli sosiaalitoimistosta, toistaiseksi ylpeyteni on tallella, mutta kauanko?

koneella koko päivän koska niin se menee. okei jaan siis lehtiä pari kertaa viikossa saan sentään taskurahaa mutta menoja sillä ei kateta ja suurin menoerä olisi tuo pankki. ei olisi jos en olisi ruvennut suhteeseen heidän kanssaan  mutta tyhmä pää tyhmä ruumis. niinhän sanotaan että jos ei mitään uskalla niin ei varmasti mitään saakkaan no itse koitin tuota kun uskallusta riitti ja saamispuolelta tuli vaan velkaa että näin.kumman nopeasti huomaa mikä työ itselleen sopii no yritysmaailma ei vaikka kuinka haluisin. pohdiskelin että jos pysyisi vaan kaukana siitä kun ei bisnesvainua ole. innostuin taannoin netti-tvstä ja otin tavakseni katsoa sieltä kaikki elämänmuutos ohjelmat, miten ihmiset ovat puskeneet läpi harmaan kiven saadakseen heille unelmat ja elämän toteen. ihailen sellaista.  minulla sitä ei taaskaan ole. ei unelmia joita kohden voisi kurkotella  ja nähdä unia miten olen toteuttamassa niitä. olkoon nämä kirjoitukset keino päästä löytämään niitä unelmia mitä ehkä jossain päin minua uinuu ja tuokaamme ne pintaan. on minulla lehtien jaon lisäksi maustemyynti tosin en ole ainuttakaan esittelyä pitänyt muutamia pusseja olen myynyt sekin homma mennyt jäähän. olenko kenties vanhemmiltani oppinut vetäytymään kaikesta syrjään ja omaksunut ajattelutavat että älä aloita mitään koska pieleen se menee kuitenkin. päätelmäni, miksi syntyä koska kuolee kumminkin....menee synkäksi no kirjoitan ajatuksia ja kirjoittaminen tällä hetkellä tuntuu hyvältä koska istun yksin. perheeni on omissa touhuissaan eikä ole ketään kuuntelemassa vuodatustani, ehkä onneksi. voisiko tämä tilanne olla alkua jollekin toiselle ? jos elämäni tarvitsikin tämän hengähdyshetken avatakseen silmäni ja huomatakseni että on asioita jotka tarvitsevat minua? ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin... ahaa siis toivoa on tarkoittaako että lisättävä lehdenjakopiirejä ja tuloksena kiire kun aikaraja klo kuuteen aamulla? Kannattaako jos ansiot jää taskurahoiksi? voisiko se paljonpuhuttu oma työ olla ratkaisu tilanteeseen? mutta miten aloitan sellaista en osaa oikein mitään jos osaisin ompelisin vaatteita ihania pukuja juhliin silkkiä, samettia....joku sanoisi että opettele, ala harjoittelemaan, olisiko vaatesuunnittelu minun unelma? Ruoka on aina vetänyt minua puoleensa varsinkin leivonta muistan ihan pienenä leiponeeni Jouluksi pipareita ja joulutähtiä koulutuksenkin sain leivonnan parista nämä peruja äidiltäni olen varma siitä. Äitini oli verraton ruuanlaittaja itselleni ei valitettavasti taito periytynyt mutta intohimo ruokaan yleensä, säilyi. en voisi kuvitella olevani ravintolan keittiössä työssä, olisin kyllä salin puolella mieluummin, pidän asiakaspalvelusta. mieltä lämmittää kun näkee tyytyväiset aiakkaat lähtevän kotiin ja tulevan uudelleen, koska heidän mielestään palvelu oli hyvää. mielestäni hyvä palvelu on kilpailuvaltti. Kahvini jäähtyi kuppiin mitään en ole syönyt kirjoitan vaan ajatuksia putkahtelee ihan taukoamatta jos ei niin tuskin olisin aloittanut tätäkään, kuka haluaa istua pelkän valkoisen paperin äärellä tuntitolkulla ja tuotoksia ei synny, ei voi kirjoittaa väkisin. voisiko kirjoittaminen olla jokin haaveeni syntyisikö tästä päästä jutun juurta? kirjailijat tarvitsevat omaa rauhaa, jonkin inspiraation kirjoittaakseen aiheesta, jonka valitsevat. kuka haluaisi lukea ajatuksista, haluaisiko joku? onko jostakin mielekästä lukea toisen pääkopan tuotetta sivusta toiseen? suurromaanit ehkä alkavat juuri siitä pääkopan tuotteesta joka kietoutuu läkähdyttäväksi meteliksi mielikuvituksen kanssa jonka kynä sitten taltioi paperille. Rakastan lukemista, hyppyä jonnekin muualle, historiaan hevosvankkureitten räminän täyttäville kaduille ihaniin pukuihin sonnustautuneena, ruumiinavaussaleihin luusahan ääreen miettimään mitä kuolema kertoo tai etsiväksi kieroutuneeseen murhavyyhtiin. Mikä ihana tekosyy heittäytyä laiskanlinnaan kirjan kanssa paetakseen arjen kaoottisuutta.